Omavaraisuus

Pitääkö maalla olla omavarainen?

Ei pidä. Mutta mikäli omavaraisuus kiinnostaa, mahdollisuuksia siihen on todennäköisesti enemmän tai ainakin eri mittakaavassa kuin kaupungissa. Toki kaupungissakin voi kasvattaa esimerkiksi omia yrttejä ja kasviksia asunnon sisällä kasvitorneissa tai minikasvihuoneissa, parvekkeella erilaisissa ruukuissa ja kasvihuoneissa, omalla pihalla kasvimaalla tai esimerkiksi 4H-yhdistykseltä vuokrattavilla viljelypalstoilla. Kaupungissa asuminen ei myöskään poissulje marjastus-, sienestys-, kalastus- tai metsästysreissuja.

Maalta voi myös käydä kaupassa aivan kuten kaupungissakin, toki etäisyydet ovat usein pidemmät joten kaupassa ei tule ravattua joka toinen päivä. Maalle muuton ei tarvitse tarkoittaa sitä, että heti ensitöiksi tulisi kuokata maata, rakentaa kanala ja ehkäpä harkita kaupan päälle vielä lampaita, joiden villasta valmistaa lankaa ja neuloo seuraavan talven villapaidat. Mutta, mikäli jokin tai ehkäpä kaikki ylläolevista kiinnostaa, mahdollisuuksia näiden parissa puuhailuun on enemmän maalla kuin kaupunkikaksiossa.

Kuvien tekijänoikeudet: Pexels

Haaveilen asteittaisesta omavaraisuuteen siirtymisestä, tai ainakin omavaraisuusasteen nostamisesta. Olemme aloittaneet hyvin pienin askelin omien kasvisten kasvattamisella. Yrtit kasvavat myös talvella, kesällä olemme kasvattaneet salaattia, pinaattia, herneitä, porkkanoita, perunaa, ruohosipulia ja muita melko simppeleitä kasviksia. Koen että maalla intoa tähän olisi ehkä enemmän, mutta en halua stressata siitä, kuinka suuri osuus lautasen antimista on itse kasvatettu. Maakellari tai viileä perunakellari olisi kätevä, jotta juureksia voisi säilöä pidemmälle syksyyn tai jopa talveen. Lisäksi erilaisten säilöntätekniikoiden opettelu kiehtoo. Kasvisten kasvattamisen lisäksi toivoisin ruoantuotantoon pientä kanalaa - ainakin kesäkanoja, joiden pidosta voi lukea lisää esimerkiksi Suomen Siipikarjaliitto ry:n materiaaleista. Ruuantuotantoon liittyvään omavaraisuuteen voisi kuulua lisäksi oma mullan ja lannotteiden tuotto esimerkiksi lämpö- tai kuumakompostoinnilla tai bokashi-kompostoinnilla. Myös kuivakäymälän tuotokset voi halutessaan ottaa viljelyssä hyötykäyttöön esimerkiksi erottelevien kuivakäymälöiden avulla.

Potentiaalisia tulevaisuuden asuinpaikkoja etsiessäni olen kiinnittänyt huomiota myös vesijärjestelmään. Oma kaivo ja vesijärjestelmä vaativat ylläpitoa, mutta nekin voisivat olla yksi osa omavaraisuutta. Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on se, että lähistöllä olisi jokin luonnollinen vesialue, esimerkiksi järvi tai lähde. Tuhansien järvien maassa tämä ei onneksi vaadi kovin suuria ponnisteluja.

Myös sähkön- ja lämmöntuotanto voi olla osittain tai kokonaan omavaraista esimerkiksi aurinkopaneelien, akuston, aggregaattien ja esimerkiksi maalämmön avulla. Kokonaan omavaraisen järjestelmän rakentaminen on kuitenkin melko hintavaa, kymmeniä tuhansia euroja, joten pienemmästäkin voi lähteä liikkeelle. Yhtenä kriteerinä tulevalle asunnollemme on myös, että talossa olisi ainakin yksi tulisija ja puusauna. Puulämmitteinen sauna tarjoaa lempeiden löylyjen lisäksi lämpöä muuallekin taloon sekä vähentää sähkönkulutusta, sähkökiukaat kun ovat melkoisia energiasyöppöjä. Talon voi toki halutessaan lämmittää kokonaan esimerkiksi sähköllä, mutta toivoisin että sähkönjakelun ongelmien varalta tai paukkupakkasten aikana sähkölaskun hillitsemiseksi pirttiä voisi lämmittää myös puilla. Minkä vuoksi toivoisin myös, että tontille kuuluisi jonkinlainen osuus metsää, josta voisi kaataa polttopuita, ellei sitten lähistöltä löydy klapia edullisesti. Toki puulämmityksen ilmastovaikutukset puhuttelevat monia, vaikka puu uusiutuva luonnonvara onkin.

Tässä muutamia omavaraisuuteen liittyviä pohdintoja. Maalla asuminen ei automaattisesti tarkoita omavaraista elämäntapaa, mutta edellytykset siihen voivat olla erilaiset kuin kaupungissa. Lisäksi, mikäli kaupungista maalle muutto on jo itsessään iso elämänmuutos, ei kannata alkuun kuormittaa itseään odotuksilla täydellisestä omavaraisuudesta. Omavaraisuudessa on paljon hyötyjä, kuten taloudellisia ja ekologisia, sekä ylipäätään itsenäisyyteen ja aikaansaamiseen liittyviä, mutta asioiden kannattaa kulkea omalla painollaan. Omavaraisuutta voi myös harjoitella pienemmässä mittakaavassa tutussa ja turvallisessa kaupunkiympäristössä.

Omavaraisuudesta löytyy mielenkiintoista juttua myös muun muassa täältä:

• Puu-lehti (numero 4/2016) 
• Jovelan talopäiväkirja
• Omavarainen vegaani