Lapset yhteisössä

Haluaisimme perustaa pienen yhteisön, jonka toiminnan keskiössä ovat nimenomaan lapset ja lapsiperheet arvoineen, tarpeineen ja rytmeineen. Emme ole vielä toistaiseksi löytäneet paikkaa, joka tuntuisi sopivalta kodilta perheellemme. Vaikka olemassa olevissa yhteisöissä asuu myös paljon lapsia, olen saanut ainakin pintapuolisesti sellaisen vaikutelman, että yhteisöä kannattelevat arvot ja uusia jäseniä houkutteleva toiminta perustuvat muihin asioihin kuin perheemme keskiössä oleviin arvoihin ja tarpeisiin.

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / cottonbro

Osallistuin elokuun lopulla GEN Europen koulutukseen, jossa käsiteltiin myös lasten asemaa yhteisössä. Keskusteluissa oli myös mukana yhteisöissä koko lapsuutensa ja nuoruutensa eläneitä, jotka jakoivat omia kokemuksiaan yhteisössä kasvamisesta. Puhujat mainitsivat yhteisössä varttumisen etuina muun muassa erilaisten päätöksentekotapojen ja kommunikaatiotaitojen tietoisen harjoittelemisen, läheisyyden, luottamuksen, yhteistyön, luonnonläheisyyden, fyysisen työn, uusien taitojen opettelun, useat erilaiset aikuiset ja roolimallit sekä yhteiset harrastukset. Vanhemmat ovat tietysti vastuussa omista lapsistaan, mutta "koko kylä kasvattaa" -mentaliteetti koettiin erittäin positiivisesti. Yhteisöllisyydessä on siis varmasti paljon plussia sekä aikuisille että lapsille!

Koulutuksessa keskusteltiin myös siitä, millaisen kulttuuriympäristön toimiva lapsiperheyhteisö tarvitsee. Keskiössä oli se, että perheiden kasvatusmetodeja on tarkasteltu ja sovittu miten lapsia kasvatetaan yhdessä. Lasten varttuessa teineiksi korostui myös teini-iän kokeilujen ja hapuilujen sietäminen yhteisötasolla ja nuorisosta huolehtiminen yhdessä.

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Lukas

Lasten tarpeet ovat myös aikuisten tarpeita

Oma mielenmaisemani ja prioriteetit muuttuivat merkittävästi vanhemmaksi tulemisen ja vanhemmaksi kasvamisen myötä. Omat kiinnostuksen kohteet ovat tietenkin edelleen tärkeitä, mutta huomaan että varsinkin vauvan ja taaperon kanssa esimerkiksi erilaisia päivän aktiviteetteja miettiessä korostuu se, mikä olisi lapsista kivaa tai mikä olisi helppoa ja vaivatonta tekemistä. Tai mikä olisi lapsiperheelle sopiva paikka hengailla niin, että voidaan olla rennosti juuri sen fiiliksen mukaan mikä lapsilla ja itsellä on. Jos ennen hain paljon elämyksiä esimerkiksi tunnelmallisista kahviloista, hyvistä ravintoloista tai lasillisesta viiniä, nyt aidosti nautin mahdollisimman simppelistä matalan kynnyksen puuhasta, joka on myös lapsille sopivaa. Kun lapset viihtyy, minä ihan aidosti viihdyn myös.

Tämän takia haluaisimme perustaa yhteisön, jonka yhteinen tekeminen, tapahtumat ja mahdollinen liiketoiminta olisivat myös lapsiperheille sopivia. Olen omaan visiodokkariini kirjannut, että tällaista toimintaa voisi olla esimerkiksi yhteinen illallinen ja rennot sunnuntaikahvit kerran viikossa, leikkitreffit ja mahdollisesti jokin hoitorinki, pihakirppikset ja vaikka muutaman kerran vuodessa kaikille avoimet lasten festarit tai perhepäivät.

Tietysti yhteisössä elää myös aikuisia tarpeineen eivätkä lapset ole aikuisessa usein kiinni ihan 24/7. En kuitenkaan haikaile yhtään esimerkiksi sellaisten "aikuisten juttujen" kuten alkoholin, bilettämisen tai muiden lapsille sopimattomien juttujen perään, enkä niitä haluaisi naapurustoonikaan. Toivon siis, että yhteisömme olisi myös päihteetön paikka, ainakin mahdollisten yhteisten tilojen osalta. Omiin "aikuisten juttuihini" kuuluu nykyään oma aika vaikkapa kirppareita kierrellessä tai laatuaika kaverin kanssa ulkoillessa tai ravintolassa käydessä. Ja näitä juttuja teen varsin mielelläni kodin ulkopuolella!

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Pixabay

Lapsen syntymä

Lapsen syntymä on aina uniikki ja elämää mullistava kokemus. Yhteisössä uuden jäsenen syntymä voi olla hyvin henkilökohtaisen asian lisäksi myös yhteinen ilon aihe. Toisen lapsemme on tarkoitus syntyä nyt syksyllä suunnitellusti kotona. Ensimmäinen lapsemme ehti nippa nappa syntyä sairaalassa eikä auton takapenkillä, vaikka asuimme vielä tuolloin vartin päässä sairaalasta. Toiveenamme oli jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen, että seuraava saisi syntyä kotona. Haluamme olla oman kodin rauhassa ja tehdä asioita omalla tavallamme ja omaan tahtiin. Nyt asumme jo kauempana kaupungista ja sairaalasta, joten tuntuu myös turvallisemmalta synnyttää suunnitellusti kotona kahden ammattilaisen läsnäollessa kuin taksikuski kätilönä. Synnytykseen valmistautuessa mietin usein, että mikäli asuisimme jo yhteisöllisesti lähellä lapsiperhekavereita ja muuta tukiverkostoa, olisi kotisynnytyksen logistiikka esikoisen osalta voinut olla näppärämpää - ei muuta kuin tuttujen lasten ja aikuisten luokse naapuriin leikkitreffeille tai yökylään ja sieltä sitten takaisin kotiin tapaaman sisarusta 💕

Riippumatta siitä missä lapsi syntyy, lapsia arvostavasta ja lapsiperhearkea ymmärtävästä yhteisöstä olisi uuden tulokkaan kanssa varmasti apua myös ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina. Ehkäpä yhteisössä voisi olla matalampi kynnys pyytää kaupassakäynti- tai ruokahuoltoapua, tai hetkeksi hoitajaa esimerkiksi vanhemmille lapsille.

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Lina Kivaka

Hoitorinki

Unelmayhteisössäni vallitsisi eräänlainen ystävyys- ja avunantosopimus naapureiden kesken. En haluaisi velvoittaa muita vahtimaan omaa jälkikasvuani säännöllisesti esimerkiksi kerran viikossa, enkä toivoisi että itselläni olisi oman arjen pyörittämisen lisäksi velvoitteena hoitaa muiden lapsia. Olisi kuitenkin ihanaa, että tarpeen tullessa voisi pyytää naapureilta rohkeasti jeesiä lastenhoidossa. Nauttisin varmasti itsekin muiden lasten viihdyttämisestä aika ajoin!

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / cottonbro

Kotikoulu

Etsimme yhteisöä maalta, kuitenkin niin, että kulkuyhteydet kaupunkiin ovat kohtuulliset. Lapsemme ovat vielä alle kouluikäsiä, joten koulupolun valinta ei ole meille vielä ajankohtainen. Valitettavasti monia kyläkouluja on viime vuosina lakkautettu ja lasten koulumatkat maalla voivat olla melko pitkiäkin. Kotikoulu on yksi mahdollinen vaihtoehto oppivelvollisuuden suorittamiselle. Olen itse kiinnostunut pedagogiikasta, ja kotikoulu voisi olla meillekin tietyssä tilanteessa realistinen vaihtoehto. Kotikoulun pyörittäminen voisi myös olla aikuisille vähemmän kuormittavaa, mikäli sitä tekisi yhdessä muutaman muun vanhemman kanssa. Yhdessä järjestetyssä kotikouluringissä lähtisin myös miettimään sitä millä materiaaleilla ja millaisella pedagogisella lähestymistavalla opetetaan, mikä on koulupäivän aikataulu ja jos joku aikuisista opettaa lapsia täysipäiväisesti, maksaako yhteisö opettajalle korvausta?

Alla muutama informatiivinen linkki kotikoulusta kiinnostuneille:

• Suomen kotikouluyhdistys
• Opetushallitus
• Feeniks-nettikoulu
• Freeschoolers

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / cottonbro

Lapset osana yhteisöä ja ympäröivää yhteiskuntaa

Uskoisin suomalaisten yhteisöjen olevan sen verran yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan, että yhteisöissä asuvat ihmiset eivät elä pelkästään omassa kuplassaan täysin eristyksissä muusta maailmasta. Toki poikkeuksiakin varmasti on, ja voihan sitä elää erakkona vaikka keskellä kaupunkiakin. Itse toivoisin, että vaikka yhteisön sisältä löytyisi lapsille paljon asioita, jotka usein haetaan ulkopuolisilta toimijoilta palveluna, kuten hoitopaikka tai koulu, lapset olisivat myös tekemisissä yhteisön ulkopuolisten ihmisten ja paikkojen kanssa. Koen esimerkiksi tärkeänä, että lapset osallistuisivat kunnan harrastustoimintaan, jotta he saisivat vaihtelua arkeensa ja toivottavasti myös uusia kavereita! Etenkin pienissä yhteisöissä tämä on varmaankin melko itsestäänselvyys, kun elämää haetaan myös yhteisön ulkopuolelta. Kun lapset tutustuvat erilaisiin tapoihin elää ja asua, he saavat mielestäni hyvän kokonaiskuvan siitä, että aina on vaihtoehtoja ja oma elämä koostuu siitä, mitä itse arvostaa ja mitä itselleen valitsee.

 

Kuvien tekijänoikeudet: Pexels / cottonbro

Unelmayhteisössämme lasten ja lapsiperheiden tarpeet ovat yhteisen toiminnan keskiössä. Kun nämä ovat osana yhteisön kantavia arvoja, uskon että perheemme viettäisi oikein onnellista yhteisöelämää maaseudulla. Toki unelmayhteisöömme vaikuttavat muutkin osa-alueet, mutta lasten asema ja lapsimyönteinen kulttuuri ovat meille erittäin tärkeitä. Haaveilemme myös jokseenkin väljästä yhteisöllisyydestä, jossa yhdistyy yhteinen tekeminen mutta myös oma rauha ja yksityisyys. Uskoisin että väljässä yhteisössä lapsiperheen arjen pyörittämisen yhdistäminen yhteisön tietoiseen rakentamiseen ja kehittämiseen on hieman helpompaa kuin tiiviissä yhteisössä, joka vaatii jäseniltä enemmän aikaa ja energiaa yhteisön toiminnan kehittämiseen.

Onko sinulla kokemusta yhteisössä kasvamisesta tai lasten kasvattamisesta yhteisössä? Olisi todella mielenkiintoista kuulla lisää näkökulmia aiheesta!