Työläs mutta tärkeä rakenne

Olen omalla yhteisötaipaleellani saanut melkeinpä kantapään kautta kokea, kuinka tärkeää rakenteen yhdessä pohtiminen on kaiken muun ihanan ja mukaansatempaavan yhteisöpöhinän lisäksi.

Rakenteesta puhuessani viittaan samoihin asioihin kuin CLIPS-oppaassa, eli hallintoon, päätöksentekoon, johtajuuteen, tiedonkulkuun, omaisuuteen, juridiikkaan ja talouteen sekä lisäksi konfliktien ennaltaehkäisyyn ja ratkaisemiseen (CLIPS-opas, 53). Käytännössä nämä ovat siis ryhmän organisoitumiseen ja sopimuksiin liittyviä teemoja.

Etenkin yhteisen asuinpaikan fiilistelyvaiheessa yhteisön rakenteellisten seikkojen pohtiminen voi tuntua hieman kuivalta kaiken muun ideoinnin ja toisiin tutustumisen lomassa. Ja niiden pohtiminen saattaa jäädä taka-alalle myös jo yhteisen elon alettua. Olemattomat rakenteet tulevat kuitenkin eteen ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi konfliktitilanteissa yhteisten toimintatapojen ollessa epäselviä. Yhdessä päätetty ja selkeä rakenne luovat turvaa sekä yksilöille että koko yhteisölle, ja voivat vähentää esimerkiksi väärinkäsityksiä pitkässä juoksussa. Niihin keskittyminen siis kannattaa, vaikka se aikaavievää onkin! Kuten CLIPS-oppaassa mainitaan "Ryhmän intentiota ja visiota tukevien, riittävän vakaiden ja johdonmukaisten, mutta toimintaa jähmettämättömien rakenteiden luominen on haastavaa, muttei mahdotonta" (CLIPS-opas, 53).

Rakenne ja rakenteen hierarkia tarjoavat ratkaisuja ja keinoja selvittää asoita, joita on hankalaa selvittää henkilökohtaisella yhteisötasolla. Erimielisyyksien ilmetessä voidaan vedota esimerkiksi yhdessä sovittuihin päätöksentekomenetelmiin tai sopimuksiin siitä, kuinka yhteisön taloutta hallinnoidaan. Tilanteen äityessä voidaan myös vedota lain edessä pätevään juridiikkaan, kuten esimerkiksi säätiön tai asumisosuuskunnan peruskirjaan. Tällöin jännitteet ja niiden ratkaisumenetelmät eivät henkilöidy, vaan rakenne ja yhteiset säännöt sanelevat miten toimitaan.

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Mikhail Nilov

Omistussuhteet, yhtiömalli, juridiikka

Rakenne mahdollistaa myös laillisten elinten ja yhteisöelämän erottamisen toisistaan. Esimerkiksi mikäli yhteisön omistussuhteet rakentuvat niin, että yksi yhteisön jäsenistä omistaa kiinteistön ja tontin ja muut yhteisön jäsenet maksavat hänelle vuokraa, tästä syntyy epätasapainoa kiinteistön hallintaan liittyvien oikeuksien mutta myös vastuiden suhteen. Yhteisökentällä kuulee usein puhuttavan siitä, kuinka kiinteistön yksityisomistus on tie turmioon juuri hierarkiajännitteiden takia. Asia ei ole kuitenkaan mielestäni aivan näin yksioikoinen. Kyllä, yksityisomistus tuo mukanaan sen faktan, että kaikki yhteisön jäsenet eivät omista kiinteistöä yhteisvoimin. Yksityisomistus ja vuokranmaksu voivat kuitenkin mahdollistaa yhteisöllisen asumisen niille, joilla ei esimerkiksi ole varaa tai edes kiinnostusta laittaa pääomaa likoon kiinteistön ostamisen muodossa. Mutta miten ehkäistä tai ainakin hillitä omistussuhteiden mukanaan tuomia jännitteitä? Yksi ratkaisu on selkeästi erottaa kiinteistön omistajan ja vuokralaisen velvollisuudet toisistaan kiinteistön hallintaan liittyvissä asioissa. Lisäksi, nämä kiinteistöön liittyvät sopimukset voivat olla erillisiä niinsanotuista yhteisöelämään liittyvistä sopimuksista, joissa kaikki yhteisön jäsenet ovat keskenään tasavertaisia.

Yhtiömuodon valintaa määrittelee pitkälti yhteisön toiminta-ajatus (visio & missio), haluttu omissuhde ja kohde. Melko jähmeällä säätiömallilla voidaan suojella yhteisön visiota ja missiota, kuten esimerkiksi Ikikaiku-säätiössä on tehty. Toisaalta, mikäli yhteisön yhtenä kantavana teemana on yhteisön jäsenten työllistäminen, osuuskuntamalli voi olla tähän tarkoitukseen toimiva. Yhteisössä voi olla myös käytössä useampia yhtiömuotoja eri tarkoituksiin. Esimerkiksi, kiinteistöosakeyhtiö tai säätiö voi omistaa tontin, jota vuokrataan yhteisön asukkaille. Yhteisössä voi tämän lisäksi olla käytössä esimerkiksi osuuskuntamalli liiketoiminnan harjoittamiseen.

Päätöksenteko ja johtajuus

Tehokas johtoryhmä vaiko yksimielinen ryhmä? Näiden kahden ääripään välissä on monia eri päätöksenteon variaatioita. Hyvä nyrkkisääntö päätöksenteossa on, että kuullaan niitä, joiden elämään päätökset vaikuttavat. Tämä pätee niin yrityksiin ja bisnesmaailmaan kuin yhteisöihinkin. Olen työelämässä huomannut, että työntekijöitä yleensä nakertaa eniten se, että heidän ääntään ei kuulla. Tämä luo kitkaa ja pahaa oloa työyhteisössä, ja toimintaperiaate on sama myös asuinyhteisöissä. Minkä päätöksentekotavan yhteisö valitseekaan, kannattaa sen olla selkeä, läpinäkyvä ja ryhmän hyväksymä.

Sosiokratian puolesta liputetaan yhteisökentällä paljon. Sosiokratia hallinto- ja päätöksentekomallina oli itselleni vielä muutama kuukausi sitten vieras termi, mutta alan olemaan melko vakuuttunut siitä, että malli toimii menestyksekkäästi yhteisöissä. Sosiokratian perusajatuksen voi tiivistää seuraavanlaisesti: valta jaetaan tasapuolisesti eri piireille tai työryhmille. Roolit täytetään “vaaleilla ilman ennakkoehdokkaita” niin, että valituksi tulee henkilö, joka parhaiten täyttää roolissa tarvittavat ominaisuudet ja taidot (CLIPS-opas, 57). Sosiokratiassa pyritään tunnistamaan yksilöiden kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet, ja yhteisö osoittaa luottamustaan erilaisiin tehtäviin valituille yksilöille. Sosiokratiaan perustuva päätöksenteko on tehokasta, sillä kaikkien yhteisön jäsenten ei tarvitse osallistua jokaiseen päätökseen. Sosiokratiasta löytyy paljon lisätietoa netin syövereistä, kannattaa tutustua!

Päätöksentekoon liittyy myös erilaisten päätöksenteon tasojen hahmottaminen. Tämä voi helpottaa sen pohtimista, kenen tulisi olla tekemässä päätöksiä ja millä tavoin päätökset tehdään - konsensuksella, yksinkertaisella enemmistöllä vaiko jollain muulla tavalla? Erilaisia päätöksenteon tasoja voivat olla esimerkiksi CLIPS-oppaassa (58) esitellyt:

1. Strategiset: Hankkeeseen liittyvät tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. Vaikuttaa kaikkiin, jokainen osallisena päätöksenteossa.
2. Organisatoriset: Osa-alueiden tehokas järjestäminen. Niiden, joita asia koskee, tulisi tehdä päätökset.
3. Toimintaan liittyvät: Arjen toimintojen järjestämiseen pieniä pysyviä ryhmiä tai vastuuhenkilö.

Tai vaikkapa seuraavat, joita hahmottelimme eräässä yhteisöprojektissa:

1. "Perustuslailliset": konsensus
2. "Melko tärkeät": selkeä enemmistö, esim. 80%
3. Arjen juoksevat asiat: yksinkertainen enemmistö

Jälkimmäisessä luokittelussa "perustuslaillisiin" päätöksiin lukeutuvat esimerkiksi visioon tai uusien asukkaiden hyväksymiseen liittyvät päätökset. "Melko tärkeitä" päätöksiä voisi olla esimerkiksi halutaanko yhteisöön kanala tai yhteinen kasvimaa. Arjen juoksevia asioita voisi olla esimerkiksi minä päivänä yhteinen saunavuoro on tai sovitaanko tietty siivouspäivä, jolloin kaikki yhteisön jäsenet siivoavat heille sillä viikolla kuuluvan alueen.

Tiedonkulku

Myös tiedonkulku on oleellinen osa rakennetta. Tiedonkulussa tärkeää on se, että kaikki yhteisön jäsenet pysyvät mahdollisimman hyvin kartalla siitä, mitä on aiemmin päätetty, mitä on tällä hetkellä meneillään ja mitä on odotettavissa edessäpäin. Tiedonkulussa voidaan hyödyntää monia erilaisia digitaalisia alustoja, kuitenkin niin että ne eivät korvaa kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Tiedonkulussa voidaan myös erottaa vapaamuotoiset keskustelut sekä jäsennellyt kokonaisuudet esimerkiksi yhteisten dokumenttien laatimiseen, kommentointiin ja säilömiseen. Alla muutamia esimerkkejä erilaisista tiedonkulun väylistä:

• Vapaamuotoinen WhatsApp- tai Telegram-ryhmä
• Discord-kanava, jossa keskustelut pysyvät paremmin järjestyksessä kuin ylläolevissa
• Facebook-ryhmä
• Sähköpostilista
• Google Drive tai jokin muu pilvipalvelu, jossa yhteiset dokumentit ovat kaikkien nähtävillä ja kommentoitavissa
• "Kyläkokoukset"
• Ilmoitustaulu tai muistikirja

On hyvä muistaa, että vaikka sähköisiä keskustelukanavia hyödyntäisikin, tunnepitoinen kommunikaatio on usein parasta hoitaa kasvokkain passiivisaggressiivisten emojien tai muistikirjaan rustattujen asioiden sijaan.

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Skitterphoto

Talous

Raha ja talous voivat olla joillekin asioita, joista puhuminen on hankalaa. Yhteisön suhteen näistä on kuitenkin terveellistä ja melkeinpä välttämätöntä puhua avoimesti. Kaikkea omasta elämäntilanteesta tai rahankäyttöfilosofiasta ei tietenkään tarvitse avata, mutta esimerkiksi omasta budjetista rehellisesti kommunikointi on hyödyllistä sekä itselle että muille. Jos oma raja tulee vastaan aiemmin kuin jonkun muun, se on täysin OK, mutta siitä kannattaa viestiä selkeästi.  

Yhteisökuvioissa talouteen liittyviä kysymyksiä voi olla esimerkiksi:

• Miten vuokranmaksu määräytyy? Maksavatko kaikki saman summan vai vaihteleeko summa yksityisen tilan mukaan? Halutaanko yhteisössä maksaa tietty prosenttimäärä tuloista?
• Otetaanko käyttöön yhteisrahasto puskuriksi yllättävien tilanteiden varalle tai pienempiin tai suurempiin yhteishankintoihin?
• Mikä on yksilöiden käytettävissä oleva budjetti yhteisöön liittyen, joko esimerkiksi kiinteistöä ostettaessa tai kuukausitasolla yhteisössä asuttaessa?
• Harjoittaako yhteisö yhteistä liiketoimintaa (vrt. yhtiömuoto) tai mahdollistaako yhteisön miljöö monenlaista erilaista liiketoimintaa?
• Halutaanko yhteisössä ottaa käyttöön oma valuutta?
• Otetaanko yhteisten asioiden hoitoon aikapankki?
• Huomioidaanko ihmisten erilaiset taloudelliset tilanteet? Eläkeläiset, työkyvyttömät, lapsiperheet, yksinhuoltajat..?

Konfliktien ennaltaehkäisy ja ratkaisu

Myös näistä asioista sopiminen liittyy yhteisön rakenteeseen. Vuorovaikutustavoista kannattaa käydä keskustelua, kokoustaa, laatia kaikkia miellyttävät sopimukset ja ohjeet ja tietysti laittaa yhdessä sovitut asiat käytäntöön! Yhteisöissä voi olla erilaisia vuorovaikutustapoja riippuen esimerkiksi siitä, kuinka tiiviisti yhteisön jäsenet haluavat olla vuorovaikutuksessa keskenään. Toiset yhteisöt painottavat sosiaalista ja emotionaalista läheisyyttä, väljemmissä yhteisöissä voivat korostua muut asiat. Koen että yhteisöstä riippumatta yleishyödyllisiä taitoja ovat rakentavan palautteen antaminen ja vastaanottaminen sekä avoin, rehellinen ja erilaisia mielipiteitä aidosti arvostava keskusteluilmapiiri. Millaisen muodon tämä lopulta ottaa, se riippuu yhteisöstä.

Syvä jakaminen on melko kovassa huudossa useissa yhteisöhankkeissa. Syvä jakaminen tarkoittaa käytännössä sisäisistä tiloista puhumista turvallisessa ympäristössä. Syvän jakamisen avulla epämiellyttäviä asioita voi tuoda muiden tietoon, mikä puolestaan voi purkaa jännitteitä ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi ja räjähtävät naamalle. Syvää jakamista voi tapahtua spontaaneissa kohtaamisissa, mutta monet tuntuvat liittävän syvän jakamisen vahvasti esimerkiksi organisoituun piirityöskentelyyn. Tällöin ihmiset istuvat piirissä, puheenvuoro on sillä jonka kädessä puhe-esine on ja toiset kuuntelevat kunnes puhe-esine kiertää heidän kohdalleen. Piirityöskentelyssä kehotetaan puhumaan itsestään ja omista tuntemuksistaan (CLIPS-opas, 30). Piirityöskentelyä suunnitellessa voi miettiä, kuinka usein haluaa piirejä pitää, kuinka pitkiä ne ovat ja erotetaanko esimerkiksi työryhmien hallinnolliset piirit erillisistä tunnepiireistä? Mielestäni on tärkeää sanoa ääneen myös se, että vaikka piirityöskentelyssä on paljon hyötyjä ja monelle se on THE kommunikointitapa, se ei välttämättä sovi kaikille, eikä sitä tarvitse käyttää kaikissa yhteisöissä. Jotkut voivat kokea piirityöskentelyn itselleen vieraaksi tai kiusalliseksi. Koen, että tällaisessa tilanteessa on tärkeää tunnistaa yksilön tuntemus ja kunnioittaa sitä sen sijaan, että hänen tulisi "kasvaa ihmisenä" sellaiseksi, että piirityöskentely sujuu. Emotionaalisesti väljemmässä yhteisössä voi toimia myös muunlaiset tavat, kuten esimerkiksi osoitetulle "kummille juoruilu" omien tunteiden purkamiseksi ennen kun ne tuo koko yhteisön tietoon. Tämä on ollut käytössä eräässä puutalokorttelissa, ja toiminut kuulemma erittäin hyvin!

Toinen suosittu vuorovaikutustapa ja konfliktien ehkäisykeino on väkivallaton vuorovaikutus, josta puhutaan myös rakentavana ja myötäelävänä vuorovaikutuksena (engl. Nonviolent Communication, NVC). Marshall B. Rosenbergin kehittämässä menetelmässä korostuu omien tarpeiden avoin ja rehellinen kommunikointi sekä toisten kuunteleminen. NVC korostaa kumppanuutta keskusteluosapuolen hallitsemisen sijaan, sekä suuntautumista kohti ratkaisua, joka palvelee kaikkia osapuolia.

Kuvien tekijänoikeudet: Pexels / Andrew Neel / Duong Nhan

Miten yhteisöön liitytään ja miten sieltä lähdetään?

Eli miltä näyttävät yhdessä sovitut, selkeät ja läpinäkyvät integraatio- ja exit-prosessit? Kun uusia jäseniä etsitään yhteisöön, jo olemassaolevien jäsenten olisi hyvä palata visioon ja miettiä, millaiset tyypit tukisivat sitä. Esimerkiksi, uskonnolliseen yhteisöön ei välttämättä istu ateisti, vegaaniyhteisöön ei varmaankaan haeta lihansyöjiä, tai lapsiperheyhteisöön kovia bilettäjiä. Nämä uusien jäsenten rekryn reunaehdot kannattaa käydä yhdessä läpi ja peilata kuinka ne palvelevat yhteistä visiota, tarpeita ja toiveita.

Uusia jäseniä haastateltaessa kannattaa varata kunnolla aikaa tutustumiseen hätiköityjen päätösten sijaan. Tämä palvelee todennäköisesti sekä yhteisöä että yksilöitä - vanhoja ja uusia - pitkässä juoksussa. Mielestäni uusia jäseniä valittaessa kannattaisi käyttää konsensusääntä, mutta muistakin päätöksentekotavoista voidaan yhteisössä tietysti sopia. On myös tärkeää miettiä, miten uusi jäsen tulee osaksi yhteisöä. Käytetäänkö esimerkiksi haastattelua ja sen jälkeen vaikkapa kahden viikon koeaikaa? Sovitaanko tämän jälkeen muutaman kuukauden sitoutumisesta yhteisöön, jonka jälkeen statuksena on "toistaiseksi"? Lisäksi, missä kohtaa uudet jäsenet ovat osana yhteistä päätöksentekoa? Joissakin yhteisöissä on esimerkiksi käytäntönä, että uudet jäsenet eivät arvioi muita uusia jäseniä, vaan henkilön on asuttava yhteisössä vähintään puoli vuotta ennen kun hän voi päättää toisten sisäänotosta tai jonkun lähdöstä. Uusia jäseniä voidaan kuulla näissä tilanteissa, mutta he eivät äänestä.

Entä lähteminen joko omasta halusta tai muusta syystä? Voidaanko yhteisöstä erottaa jäseniä? Miten lähtöprosessi hoidetaan niin, että se palvelee sekä yksilöä että yhteisöä, eikä hampaankoloon jää ainakaan kovin suurta palaa? Yksi toimintatapa voi olla esimerkiksi antaa palautetta yksilölle ja yhteisölle jonkun lähtiessä, kehittämisehdotuksineen ja kiitoksineen. Tässä tapauksessa voidaan esimerkiksi kerätä ääniä ja tuntemuksia yhteisöltä ilman lähtevän jäsenen läsnäoloa ja antaa lopuksi kollektiivinen palaute yhteisöltä. Vastaavasti lähtevä osapuoli voi jakaa omat tuntemuksensa yhteisön toiminnasta. Mikäli jokin yhteisön jäsen jollain tavalla kohtuuttomasti hankaloittaa tai loukkaa muita omalla toiminnallaan, voidaan asia ottaa hänen kanssaan puheeksi pienellä porukalla tai koko yhteisön kesken ja miettiä, voiko jäsen jatkaa yhteisössä. Yksilölle voidaan antaa palautetta ja kertoa, mikä hänen toiminnassaan hiertää. Hänelle voidaan myös asettaa tietty aikaraja, jonka sisällä hän voi korjata tapansa yhteisön toimintatapojen mukaisiksi, jonka jälkeen tilannetta arvioidaan uudelleen. Kannattaa muistaa, että vaikka lähtö voi olla haikeaa, vaikeaa, pettymys tai herättää jotain muita negatiivisia tunteita molemmin puolin, lähtö yhteisöstä voi olla myös juhlan aihe tai helpotus sekä yksilölle että yhteisölle. Kun jotain lähtee, tilalle saa usein jotain uutta. On normaalia, että yhteisöissä ihmisiä tulee ja lähtee, mutta prosessista tulisi kuitenkin tehdä mahdollisimman läpinäkyvä sekä yksilölle että yhteisölle.

Kirjalliset sopimukset

Kaikista edellämainituista kannattaa olla jonkinlainen kirjallinen sopimus tai sovitut säännöt. Sopimuksia voi olla monilla eri tasoilla. Esimerkiksi, mikäli yhtiömalliksi on valittu kiinteisöosakeyhtiö, luodaan yhtiöjärjestys, joka on julkinen asiakirja. Tämän lisäksi voidaan luoda yksityishenkilöiden välinen osakassopimus, joka on yhtiöjärjestyksen tavoin lain edessä pätevä. Lisäksi voidaan laatia yksityiskohtaisempi yhteisön arjen elämää koskeva sopimus, kuten esimerkiksi järjestyssäännöt. Nämä eri sopimukset laaditaan yhdessä yhteisön jäsenten kesken, kommunikoidaan niin, että kaikki varmasti sisäistävät mihin ovat sitoutumassa (informaatiota tekstimuodossa, visuaalisesti kuvien ja graafien avulla, sekä yhdessä keskustellen). Lopuksi kaikki yhteisön jäsenet vahvistavat sitoutumisensa näihin yhteisiin sopimuksiin omalla allekirjoituksellaan.

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Fauxels

Huh! Pelkästään tämän kirjoituksen kasaaminen tuntui hieman työläältä 😄 Rakenteeseen kuuluu paljon eri juttuja, joissa kussakin on melko paljon pähkäiltävää! Mutta kun asioita edistetään rauhassa yhteistuumin, kaikki varmasti selkeytyy aikanaan. Lisäksi toimivia rakenteita varmasti arvostaa arjen pyörteissä. Ja mikäli jokin rakenteellinen asia ei toimi, sitä voi aina uudelleenarvioida ja viilata yhdessä.