Kodiksi koulu?
Lähiaikoina on tullut vastaan muutamia aivan upeita entisiä koulurakennuksia, jotka on muutettu moderneiksi kahden tai useamman ruokakunnan asunnoiksi. Mikä parasta, hintapyynnöt eivät ole olleet pilvissä, vaan erittäin kilpailukykyisellä tasolla perus omakotitaloihin nähden.
Mielenkiintoisia entisiä kyläkouluja löytyy ympäri Suomea. Toki suurten kaupunkien lähistössä hinnat ovat huomattavasti korkeammat kuin syvemmällä maaseudulla, mutta jokaiselle löytyy varmasti jotakin! Kyläkouluissa on erilaisia pohjaratkaisuja, riippuen myös siitä onko kouluja jo lähdetty muokkaamaan asuinkäyttöön vai ei. Yhdessä keväällä löytämässäni kohteessa on esimerkiksi todella fiksu pohjaratkaisu, joka mahdollistaa kolme yksityisyyttä tarjoavaa asuntoa keittiöineen ja wc-tiloineen joka ruokakunnalle. Lisäksi rakennuksesta löytyisi myös upouusi puusauna yhdestä asunnosta, hyvänkokoinen yhteinen hengailutila sekä erillinen pihasauna. Myös järvi on aivan vieressä. Toisessa kauniissa hirsikohteessa olisi tilaa kahdelle perheelle, mutta toisen tulisi kulkea ulkokautta toisessa asunnossa sijaitsevaan keittiöön. Riippuu paljon kanssa-asujista kuinka tämä toimisi pitkällä tähtäimellä, mutta ei mahdoton ajatus!
Olen myös pohdiskellut yhteisöasumisen näkökulmasta sitä, mikä olisi kaikille helpoin ja huolettomin tapa raha-asioiden ja tasa-arvoisen asumisen puolesta järjestellä entisen koulukiinteistön omistussuhteet. Yksinkertainen vaihtoehto on, että yksi ruokakunta omistaa koko rakennuksen ja vuokraa asuntoja toisille, aivan kuten tavallisissa vuokrasopimuksissa. Toki tämä tuo mukanaan hierarkiarakenteen, jossa kiinteistön omistajalla on enemmän valtaa, mutta toisaalta se myös tarjoaa vuokralaisille huolettoman tavan asua paikassa, jonka hankkimiseen ei välttämättä itsellä olisi muutoin varaa. Kun vuokralaisen ei tarvitse sijoittaa kiinteistön hankkimiseen suurta pääomaa ja ottaa esimerkiksi asuntolainaa kontolleen, se on iso plussa vuokralaisellekin kun kuitenkin pääsee käyttämään samoja tiloja kuin asunnon omistajakin, yksityisiä tiloja lukuunottamatta. Vuokra-asuntoon voi muuttaa melko nopeastikin ja mikäli paikka ei sovikaan itselle, vuokra-asunnosta pääsee myös helposti muualle ilman että täytyy murehtia esimerkiksi omistusasunnon myymistä ennen toisaalle muuttoa. Lisäksi, jos yhteisöasumisen hyödyt tunnistavat ihmiset muuttavat saman katon alle, toivoisin että omistussuhde on enemmänkin taustalle jäävä fakta kuin arjen toiminnassa näkyvää jatkuvaa hierarkiaerottelua.
Yksi hieman villimpikin ajatus kiinteistön hankinnan rahoittamisen järjestämisestä on tullut mieleen. Mikäli esimerkiksi löytyy 2-4 ruokakunnan porukka, jotka olisivat kaikki kiinnostuneita jostakin kohteesta, kohteen hankkimiseen tarvittavan rahoituksen varmistamiseksi vuokralaiset voisivat maksaa sovittaessa vaikkapa kokonaisen vuoden vuokran kerralla sille henkilölle, joka on kiinteistön ostamassa, mahdollisesti hakemassa kiinteistön ostamista varten lainaa, ja kantamassa täten myös suurimman vastuun ja riskit. Kiinteistön ostaja saisi tällöin lisävaroja kiinteistön hankintaan ja vipuvoimaa lainaneuvotteluihin. Vuokralaisen tulisi puolestaan sitoutua asumaan kohteessa vuokralla sen mukaan kuinka monen kuukauden vuokran on jo etukäteen maksanut. Minimissään vuoden kestävät vuokrasopimukset ovat nytkin yleisiä esimerkiksi rivitalo- tai kerrostaloasunnoissa. Villimpää on ajatus siitä, että esimerkiksi koko vuoden vuokra tulisi maksaa kerralla. Mutta toisaalta, jos kaikkien tahtotila on saada juuri kyseinen uniikki kohde itselleen kodiksi, voisi näin auttaa lainanottajaa ja riskien kantajaa keventämällä lainataakkaa. Lisäksi vuokralaisen ei tarvitsisi moneen kuukauteen murehtia vuokranmaksusta. Olen huomannut, että Suomessa on melko paljon itselleen jonkinlaista yhteisöä etsivää porukkaa, joilla on myös jonkin verran säästöjä asuntoa varten, mutta ei välttämättä sataa tuhatta euroa lojumassa vailla käyttöä. Jos näistä säästöistä voisi maksaa etukäteen vuokraa vaikkapa 5 000 - 10 000 euron verran, se ei välttämättä olisi täysin posketon summa rahaa vuokraajan kerryttämistä säästöistä, mutta voisi olla suuri apu esimerkiksi lainaneuvotteluissa, jotta kyseinen unelmakohde saadaan hankittua kaikkien käyttöön. Toki jokaisen taloustilanne on yksilöllinen, eikä kaikilla ole tällaiseen mahdollisuutta, mutta voisi olla vaihtoehto jollekin. Kun kaikesta on selkeä ja porsaanreiätön kirjallinen sopimus, ei jää kenenkään taloudellinen panostus tai oikeudet huomioimatta. Osapuolten välinen kirjallinen sopimus olisi myös todennäköisesti lain edessä pätevä. Toki esimerkiksi vuosi voi olla pitkä aika asua jossain, josta ei lopulta välttämättä pidäkään. Mutta voihan kaikenlaista kokeilla ja pahimmassa tapauksessa esimerkiksi asunnon alivuokraus loppuajalle voisi olla vaihtoehto, mikäli tällainen mahdollisuus on sopimukseen kirjattu.
Näiden ideoiden lisäksi esimerkiksi asumisosuuskunnan perustaminen on yksi pätevä vaihtoehto. Osuuskunta on neutraalimpi omistusmalli kuin hierarkkinen omistaja-vuokralainen -suhde tai erottelu pää- ja alivuokralaisiin. Osuuskuntamallissa kiinteistö olisi aidosti yhteisomistuksessa. Asumisosuuskunnasta saa kattavasti tietoa esimerkiksi Firan sivuilta.
Lähteekö joku meidän kanssa kyläkouluun uusiksi asukkaiksi? Ja jos joku hommaa toisen näistä tässä postauksessa esitellyistä upeista kohteista itselleen, ilmoittaudumme innokkaiksi vuokralaisiksi!
Kommentit
Lähetä kommentti