Yhteisön ensiaskelia

Kiinnostusta yhteisöllisyyteen on, mutta miten päästä alkuun? Jo yhteisön alkuvaiheen tunnusteluissa korostuu osallisuus, sitoutuminen ja motivaatio. Nämä ovat luonnollisesti tärkeitä elementtejä yhteisön arjen toiminnassa, mutta niillä on suuri painoarvo myös melko itsestäänselviltä tuntuvissa asioissa jo yhteisön alkutaipaleella, kuten toisiin yhteisöistä kiinnostuneisiin tutustumisessa ja vastuualuiden jakamisessa. Mikäli osallisuus, sitoutuminen ja motivaatio puuttuvat alla listatuissa yhteisön ensiaskelissa, voi hyvinkin olla että hieno hanke ei pääse alkumetrejä pidemmälle.

Kuten Ajosenpää gradussaan kirjoittaa: "Yhteisöllisyysprosessin luomisvaihe ansaitsee mielestäni tulla tutkituksi, koska se on tärkeä vaihe yhteisön toimivuuden kannalta jatkossa ja se määrittää pitkälti asuinyhteisössä toteutettavia sääntöjä ja normeja. Aikaisempien pro gradu -tutkielmien (mm. Harjunen 2016; Gruborovics 2013) mukaan, mitä enemmän yhteisön toimintatapoihin luomisvaiheessa panostetaan, sitä paremmin yhteisöt toimivat ja ne pystyvät ratkaisemaan myöhemmin eteen nousevia ristiriitoja, joita väistämättä esiintyy. Samansuuntaisia havaintoja on saatu kansainvälisissä tutkimuksissa. (mm. Tummers 2015; Williams 2005 )" Lähde: Ajosenpää (2019, 2)

Kirjoituksessa listatut yhteisön ensiaskeleet ovat muodostuneet sekä omien kokemusten että tutkitun tiedon pohjalta. Alla kuvatut vaiheet ovat suurinpiirtein kronologisessa järjestyksessä, mutta useat vaiheet limittyvät toisiinsa ja osa voi tulla jossakin yksittäisessä projektissa aiemmin tai myöhemmin kuin alla on listattu. Esimerkiksi, jos valmiiksi määriteltyyn kohteeseen haetaan kohdetta kehittävää yhteisöä, kohteen erityispiirteet ovat jo aiemmin tiedossa kuin mitä tässä kirjoituksessa on esitetty.

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Frans van Heerden

Muut yhteisön jäsenet

Olen kiinnostunut yhteisöllisyydestä, mutta olen melko yksin ajatusteni kanssa. Mistä muita samasta asiasta kiinnostuneita löytää? Tämä voi olla yllättävänkin hankala kysymys. Itse olemme löytäneet muutaman yhteisöllisyydestä kiinnostuneen spontaanisti ja sattuman kautta uusien tuttavuuksien myötä. Tätä ennen tutustuin kuitenkin netin kautta esimerkiksi Suomessa toimiviin kestävän elämäntavan yhteisöihin ja muihin julkisiin yhteisöprojekteihin, kuten Onnellisten kylään ja Talman kylään. Tämän jälkeen arvioin, sopisiko joku jo valmiista yhteisöistä meidän perheellemme arvojen, sijainnin ja muiden tekijöiden osalta. Puskaradio voi olla ratkaisu muiden yhteisöllisyydestä kiinnostuneiden löytämiseksi, tähän resurssiin on toki myös vaikeinta päästä kiinni. Oispa Maalla -yhteisöwebinaarit ovat myös oiva verkostoitumismahdollisuus tai mikäli tämän blogin kirjoitukset resonoivat, voit laittaa rohkeasti viestiä osoitteeseen oispamaalla@gmail.com! Lisäksi yhteisöasumisesta kiinnostuneille on olemassa omia Facebook-ryhmiä, kuten Lapsiperheyhteisöt, Yhteisöasuminen - kommuunit koolle ja Kestävät ja toimivat yhteisöt. Lisäksi arkkitehti ja yhteisövalmentaja Johanna Kerovuoren sivusto yhteisoasuminen.fi voi auttaa saattamaan yhteisöasumisesta kiinnostuneita ihmisiä yhteen.

Tutustuminen muihin yhteisöstä kiinnostuneisiin ihmisiin kuulostaa itsestäänselvältä, mutta voi olla yllättävänkin hidasta ja haastavaa. Kun yhteisöprojektiin on löytynyt alustava kokoonpano, tulisi kaikkien jäsenten osallistua aktiivisesti toisiin tutustumiseen. Yksilöllisiä eroja toki on, jotkut ovat sosiaalisempia kuin toiset. Kuitenkin, yhteisöstä puhuttaessa itsensä esittely ja mahdollisiin uusiin naapureihin tutustuminen on perusedellytys yhteisen projektin etenemiselle. Tutustuminen voi tapahtua esimerkiksi vapaamuotoisesti kokousten ja muiden tilaisuuksien aikana. Uusien jäsenten liittyessä ryhmään esittäytyminen monta kertaa voi viedä paljon aikaa. Yksi keino tehdä esittäytymisestä tehokkaampaa vapaamuotoisen tutustumisen lisäksi on esimerkiksi koota esittelyvideot tai kuvalliset esittelydiat yhteiselle verkkoalustalle, kuten Google Driveen. (Ajosenpää, 2019, 56-57). Toisiin tutustuu sujuvasti myös esimerkiksi toiminnan kautta projektiin liittyvässä selvitystyössä pienissä työryhmissä, näistä vielä lisää alempana.

Yhteiset arvot ja visio

Kun alustava porukka on kasassa, on tärkeää selvittää, mitä ihmiset yhteisöltä käytännössä hakevat. Tämäkin vaihe vaatii muiden kanssa aktiivista kanssakäymistä, jotta selviää, kannattaako yhteistä projektia jatkaa vai olisiko itselle sopiva paikka sittenkin jossain muualla.

Yhteisiä arvoja voi lähteä kartoittamaan esimerkiksi seuraavanlaisilla kysymyksillä (vastaukset näihin voi esimerkiksi yhdistää ylempänä mainittuihin esittelyvideoihin / -dioihin):

• Miksi haluaisit asua yhdessä muiden kanssa?
• Mitä haluaisit jakaa muiden kanssa? (Tavarat, ajanvietto ym.)
• Kuinka lähellä muita haluaisit olla? (Fyysinen etäisyys muihin, mutta myös sosiaalinen ja emotionaalinen ulottuvuus)
• Mitä toimintaa toivoisit kohteeseen?
• Millaisia päätöksentekotapoja toivoisit yhteisöön?
• Millaisia konfliktinratkaisukeinoja toivoisit yhteisöön?
• Mitä tapahtuu, jos yhteisiä sääntöjä ei noudateta?
• Miten yhteisöön liitytään ja kuinka sieltä lähdetään? (Esim. osakkeet, vuokrasopimukset, voiko yhteisöstä karkottaa?)

Yhteisön jäsenten arvojen kartoittaminen on tärkeää, jotta yhteisön tarkoitusperä ja visio on kirkas kaikille jäsenille. Yhteisön arvojen pohjalta voidaan yhteisölle luonnostella myös sääntöpohja, johon yhteisö kirjaa jaetut arvonsa ylös toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi.

Yhteisön arvojen ja vision määrittelyn merkitystä on tarkasteltu myös sosiologisessa tutkimuksessa: "Haasteina asuinyhteisön vuorovaikutteisessa muodostamisessa kirjoittaja näkee muun muun muassa ihmisten puutteellisen halun, kyvyn tai ajan vaikuttaa, asukkaiden liian suuret odotukset asuinyhteisöä kohtaan (asuinyhteisöstä toivotaan voimauttajaa ja ratkaisua kaikkiin elämän ongelmiin) tai niin sanotun rakenneristiriidan. Rakenneristiriita on perustamisvaiheessa hankkeeseen jäänyt ”vika”, joka tulee myöhemmin esille välillisesti. Vika on seurausta perustamisvaiheessa puutteellisesti hoidetusta yhteisön arvojen, vision ja tarkoituksen määrittelystä ja se tulee usein esiin jonkin toisen ongelman, esimerkiksi yhteisöön sopimattoman päätöksentekomenetelmän käytön yhteydessä. (Kerovuori 2012, 15–19.)" Lähde: Harjunen (2016, 9-10)

Yhteisten arvojen pohjalta luonnostellaan yhteisölle tiivistetty ja selkeä, parin lauseen mittainen visiolauseke. Visiolausekkeen tulisi olla tarpeeksi rajattu, jotta juuri kyseisen yhteisön erityispiirteet pääsevät esiin. Tarkkaan harkittu ja selkeästi esitetty visio ankkuroi yhteisön toimintaa ja esimerkiksi uusien jäsenten rekryä.

Vision merkitystä käsitellään myös yhteisöille suunnatussa CLIPS-oppaassa: "Ryhmän ydinidentiteetti määritellään yleensä ihannekuvan (visio), tehtävän (missio) ja tavoitteiden kautta. Ne ilmaisevat ryhmän toimintojen ytimen. Parhaassa tapauksessa visio, missio ja tavoitteet määritellään ryhmän perustamisen varhaisessa vaiheessa, ja niihin palataan säännöllisin väliajoin, jotta nähdään, heijastavatko ne edelleen ryhmän ydinidentiteettiä. [...] Selkeä identiteetti houkuttelee uusia jäseniä, jotka tunnistavat ryhmän aidoksi ja luotettavaksi. Heidän on helppo nähdä, mihin itse sopisivat ja kuinka heidän toimintansa tukisi kokonaisuutta. [...] Ryhmillä, joilla on epäselvä identiteetti, on yleensä vaikeuksia houkutella uusia jäseniä sekä pitää nykyiset mukana. Sellaisissa ryhmissä esiintyy usein kitkaa, sekaannuksia ja konflikteja" (CLIPS-opas, 24)

Erilaiset tiimit ja selvitystyö: yhteisön rakenne

Yhteisöstä riippuen alkutaipaleella voi olla paljonkin erilaisia käytännön asioita, joita tulisi lähteä selvittämään. Jokaisen yhteisön kannattaa jo alkuvaiheessa selvittää esimerkiksi yhteisön hallintorakenteeseen ja päätöksentekoon liittyvät valinnat, ennen uusien jäsenten rekryä. Muita käytännön asioita ovat muun muassa sopivan kohteen etsintä, rakennusluvat, uuden infran kustannukset tai remontointibudjetti, yhteisön sääntöpohjan ja toimintatapojen laatiminen ja ylös kirjaaminen tai vaikkapa liiketoimintasuunnitelman hahmottelu.

Jotta kaikkien ääni tulisi kuuluviin jo alkuvaiheessa, olisi hienoa jos jokainen yhteisöstä kiinnostunut sitoutuisi johonkin työryhmään omien vahvuuksiensa tai kiinnostuksen kohteensa mukaan. Yhteisölle voidaan myös valita esimerkiksi johtoryhmä, joka selvittää yllä olevia asioita. Koen kuitenkin että kaikkien jäsenten sitoutumisen takaamiseksi olisi hyvä, että alkuvaiheessa jokainen yhteisöstä kiinnostunut osallistuisi aktiivisesti jonkin tiimin toimintaan. Tällaista toimintatapaa tukee myös monissa yhteisöissä käytössä oleva sosiokraatinen malli.

Myös Ajosenpään (2019, 58) tutkimuksessa työryhmien toiminta nousi esiin: "Työryhmät toimivat itsenäisesti, joku toimi vetäjänä, hoiti aikatauluja ja tiedottamista muille. Eräs haastateltavista tiedosti, että mitä enemmän teki ja otti vastuuta, sitä enemmän pystyi tekemään. "Osaa vaan koko ajan enemmän". Ryhmien ehdotukset esiteltiin kuukausikokouksissa, facebookissa ja ne vietiin yhteiselle alustalle, jossa niitä pystyi kommentoimaan. Ehdotuksista keskusteltiin, tarkoituksenmukaisuutta ja alustavia kustannuksia arvioitiin ja lopuksi äänestettiin."

Tehokas tiedonkulku on myös tärkeä elementti. Kannattaa koota kaikki "faktatieto", esimerkiksi kokousmuistiot ja sääntöpohjat, yhteen paikkaan, kuten Google Driveen tai muuhun vastaavaan ympäristöön, jonne yhteisön jäsenet pääsevät kirjautumaan käyttäjätunnuksella ja salasanalla. Myös vapaamuotoisempi ja epävirallinen kommunikaatio on tärkeää. Tätä varten voi perustaa esimerkiksi viestipalvelimen ryhmän tai vaikkapa suljetun Facebook-ryhmän.

Tiimien perustamisessa kannataa huomioida seuraavat asiat (CLIPS-opas, 68-69):

• Voimavarat: Ryhmän jäsenten pätevyydet, ammattitausta ja henkilökohtaisten toiveiden kartoitus. Jokainen voi kertoa mitä osaa, mistä on innostunut ja missä haluaa kehittyä tulevaisuudessa
• Kiireellisyystarkastelu: Mitä pitää ensin saada tehtyä? Lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet
• Vertaisoppiminen: Asiantuntevat "mestarit" ja oppimaan innostuneet "kisällit" työryhmissä. Vertaisoppiminen laajentaa yhteisön asiantuntemusta ja vahvistaa yhteisöllisiä siteitä
• Työn tasapaino: Työtaakan tulisi olla tasapainossa, jotta yksilöt kokevat, että kaikki panostavat yhteisön kehittämiseen. Sovitaanko palkkiot työstä vai onko kaikki tiimityöskentely vapaaehtoistoimintaa?
• Ulkoistaminen tarvittaessa, asiantuntija-avun kilpailutus
• Talkoot ja vapaaehtoistyöntekijöiden hyödyntäminen: esim. HelpX ja WWOOF

Kohde

Kuten jo kirjoituksen alussa mainittiin, kohde voi olla yhteisön muodostamisessa ensimmäinen tai ainoa asia, joka on selvillä aivan alkuvaiheessa. Joskus kuitenkin yhteisön jäsenet ovat löytäneet toisensa ja muodostaneet yhteisen vision ennen kuin sopiva kohde on löytynyt.

Kohteen etsinnässä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kohde palvelee kaikkien yhteisön jäsenten toiveita. Toki kompromisseja voi joutua tekemään esimerkiksi sijainnin tai budjetin suhteen, mutta tavoitteena on toki löytää kaikkia miellyttävä ratkaisu. Lisäksi tulisi miettiä, kuinka kohde palvelee yhteisen vision toteutumista käytännössä. Onko yhteisön tavoitteena löytää rauhallinen paikka luonnon helmasta vaiko harjoittaa aktiivisesti liiketoimintaa esimerkiksi turismin tai tilavuokrauksen kautta? Haluaako yhteisö muuttovalmiin kohteen tai remonttikohteen, vai onko tarkoituksena rakentaa yhteisön jäsenille omat asunnot alusta loppuun?

Yhteisölliseen elämiseen soveltuvaa kohdetta voi etsiä perinteisesti asunnonvälityssivuilta, kuten Etuovesta tai Oikotiestä. Muitakin toimijoita kuitenkin on, esimerkiksi maaseudulla olevia maapaikkoja välittävä kuningaskunta.org, jonka tarkoituksena on tarjota rakennuspaikkoja uusille yhteisöille. Alla myös muutama muu potentiaalinen kohde:

• Kustavin Itätalo 20 osakkaan yhteisöksi
• Onnellisten Kylä
  
• Ystävyyden puutarha Pälkäneellä
• Matildan Tammipuisto Mathildedalissa
• Ruukkiasunnot Billnäsin ja Fiskarsin ruukissa

Sitoutuminen

Kuten aiemmin on todettu, sitoutumista projektin edistämiseen tarvitaan jo aivan alkuvaiheessa, kuten toisiin ihmisiin tutustumisessa. Tässä kohtaa käsittelen kuitenkin ns. sopimuksellista sitoutumista, joka edellyttää yhteisön jäseneltä esimerkiksi ajallista tai taloudellista panostusta. Koska ei ole mielekästä sitoutua johonkin hankkeeseen, jonka suunta tai budjetti ei ole vielä tiedossa, sitoutuminen esiintyy tässä listauksessa vasta alkuvaiheen selvitystyön jälkeen.

Hankkeeseen sitoutuminen voidaan vahvistaa esimerkiksi edellytyksenä osallistua yhteisiin tapaamisiin tai vaikkapa yhdistyksen jäsenyydellä. Yhteisön jäseniltä voidaan myös periä tietty sitoutumismaksu (kuten takuuvuokra tai esimerkiksi osakkeen hinta), joka käytetään hankkeen edistämiseen tai hankittavan kohteen kaupan vahvistamiseen.

Omistussuhteet ja rahoitus

Kohteen löydyttyä tulisi vielä tarkastella kohteen omistussuhteita ja rahoitusta. Omistaako yksi yhteisön jäsen tai perhekunta koko kohteen ja vuokraa sieltä asuntoja muille? Vai valitaanko yhteisomistus esimerkiksi säätiömallin, osuuskunnan, yhtymän, tai kiinteistöosakeyhtiön kautta? Yhden omistajan malli, jossa yksi jäsen omistaa kiinteistön ja vuokraa asuntoja muille on melko simppeli ja monelle tuttu perinteisestä vuokra-asumisesta. Tosin tämä järjestely voi luoda kitkaa yhteisössä hierarkkisuutensa takia. Toisaalta, vuokrasopimus on joustava ja melko riskitön tapa asua, eikä vaadi yhteisön jäseneltä suuria taloudellisia resursseja. Yhteisomistus puolestaan ei luo epätasa-arvoista omistussuhdetta, mutta toimivan yhtiömallin valinta tulee miettiä huolella.

Entä kuinka rahoitus järjestyy? Ottaako yksi kiinteistön ostaja rahoituksen järjestymisen kontolleen, mukaanlukien mahdolliset lainakustannukset? Vai ostetaanko kohde yhteisrahoituksella, jossa kaikki yhteisön jäsenet maksavat samansuuruisen summan, tai erisuuruiset summat esimerkiksi siinä tilanteessa, että asunnot ovat erikokoisia?

Sopimukset

Viimeinen kohta liittyy hyvin vahvasti kahteen edelliseen. Kuten Ajosenpää (2019, 43) toteaa, sopimuksia on erilaisia: "Allekirjoitettu sopimus edustaa tässä juridista sopimusta ja psykologisella sopimuksella tarkoitetaan niitä odotuksia, joita ihmisillä on toisia kohtaan suullisesti sovittuna tai ääneen lausumattomina niin sanottuina hiljaisina sopimuksina."

Sopimusten on oltava kaikille yhteisön jäsenille tuttuja jo laatimisvaiheessa, jotta niistä saadaan muokattua yhteisön tarkoitusta palvelevia. Sopimusten tulisi olla myös porsaanreiättömiä ja kaikkien jäsenten oikeudet ja velvollisuudet tulisi olla kirjattuna. Kirjalliset sopimukset pohjautuvat vahvasti aiemmin mainittuihin yhteisön arvoihin ja sopimuksiin voidaan kirjata esimerkiksi yhdessä sovitut konfliktien ratkaisukeinot tai yhteisöön liittymistä ja yhteisöstä poistumista koskevat seikat. Kirjallisia sopimuksia voivat olla esimerkiksi yhtiöjärjestys ja asukassopimus / osakassopimus, johon kirjataan yhteisön toimintatavat ja toiminnan arvopohja.

Sopimusten tärkeyttä käsitellään myös CLIPS-oppaassa: "Siksi ryhmillä, jotka haluavat toteuttaa jotain kestävää, on tarpeen olla selkeät sopimukset rakenteellisista kysymyksistä kuten päätöksenteosta, rahataloudesta, omistussuhteista ja laillisista oikeuksista. Ne eivät aina ole helppoja tai itsestäänselviä. Yhteisöillä on usein vaikeuksia luoda rakennetta, jonka kaikki voivat ymmärtää ja jota kaikki voivat tukea. Voi olla vaarallista kuvitella, että spontaanit päätökset ja hyvät värähtelyt ratkaisevat kaikki ongelmat ja liialliset rakenteet alistavat." (CLIPS-opas, 54)

Kuvan tekijänoikeudet: Pexels / Wendy Wei

Toivottavasti nämä ensiaskeleet antavat yhteisöistä kiinnostuneille pohdittavaa ja niistä on uusille yhteisöille myös käytännön hyötyä! Kirjoituksessa mainitut osa-alueet voivat painottua eri tavoin eri yhteisöjen alkutaipaleella, mutta uskoisin että kaikki näistä ovat jollain tavalla relevantteja. Lisätietoa yhteisöllisyyden kehittämiseen löytyy muun muassa CLIPS-oppaassa, joka sisältää erilaisissa eurooppalaisissa yhteisöhankkeissa testattuja malleja, käsitteitä ja menetelmiä. Ei muuta kuin matkaan!